Loppukiri

Aluksi kotiinpaluu oli kaukainen asia, yht äkkiä huomaat, että joululahjat on ostamatta. Samalla kurkkaat kalenteriin, eka adventti on tänään, mitä? Juurihan kävelin kartan kanssa keskiyön valossa ja etsin kotia baari-illan jälkeen. Nyt liukastelen samaa matkaa ilman karttaa tutussa lähimetsikössä ja ihaílen tähtitaivasta revontulilla puoli viisi iltapäivällä. Aurinkokin on jo lähtenyt etelään, kohta on mun aika lähteä perässä.

Kotimatka ja pakkaaminen on ollut niin auttamatta edessä, että on pitänyt herätä siihen faktaan, etten oikein tiedä miten tulen täältä kotiin. Elokuussa matkalla Pohjoiseen kuulin, että bussiyhteydet välillä Kilpisjärvi-Tromso eivät kulje talvella. Ups! Hyvin suunniteltu(siis täysin suunnittelematon) reissusuunnitelma meni sitten mönkään. Yli kolme kuukautta elinkin asenteella "kyllä jotain keksin, asiat järjestyy". Sitten huomasin, että kaikilla muilla vaihtareilla oli taskussa menolippu kotiin, mulla ei.

Onneksi asiat järjestyvät. Kilpisjärvelle järjestyi kyyti ja samalla saksalaiset vaihtariystäväni pääsevät eksoottiselle roud-tripille Suomeen, myyntivalttina Saanatunturi ja halpa kalja(kumpikohan vaikutti enemmän?). Siitä matka jatkuu Nooran kanssa Muonioon, jossa odottaa Saturday night fever, mikäli Muoniossa on joku kuppila auki. Tästä bussi vie Leville, jossa on vuorossa talviurheilua ja halpa, mutta hieno hoteli. Joten kyllä se nyt vaan näyttää siltä, että tämä tyttö tulee jouluksi kotiin, ristiriitaisin fiiliksin. Tromso on ihana kaupunki, Lappia, hyytävää jäämeren viimaa, tuntureita, norjalaisia villapaitoja ja niihin kääriytyneitä ihmisiä tulee kova ikävä.

On siis aika ottaa loppukiri ja nauttia viime hetket Norjasta. Suunnitelmiin kuuluu paljon menoa ja meininkiä. Huomenna aloittelen kahden viikon harjoittelun anestesialla, hurraa. Norjassa sairaalassa on henkilökunta pula. Yksi sairaanhoitaja/potilas, kaksi lääkäriä kuudelle lapselle. Geriatriassa oma sairaanhoitaja jokaiselle saattohoitopotilaalle pitämään kädestä kiinni. Sairaala syö hoitohenkilökuntaa niin paljon, etteivät nää meinaa pystyä kouluttamaan tarpeeksi. Suomalaiseen sairaalaan tottunut kandi pyörittelee silmiään, kun aamukierto alkaa osaston yhteisellä aamupalalla, joka saattaa venähtää monen tunnin rupatteluksi. Kahvia kaadetaan myös opiskelijoille, ole nopea ja ilmoita heti, ettet juo!

Opiskelijoille ja potilaille on paljon aikaa. Tosin aina pahoitellaan, että "mulla on vähän täyttä täällä polilla nyt, mutta tuu toki seuraamaan. Ihanaa kun oot Suomesta saakka tullut tänne!". Aamupäivän aikana yksi lääkäri voi joutua pahimmillaan vastaanottamaan kolme potilasta, tunnin vastaanotttoajalla. Välissä käydään kahvilla ja vaihdetaan kuulumisia työkavereiden kanssa. Potilaat lentävät sairaalaan ympäri Pohjois-Norjaa, valtio kustantaa koko lystin. Päivystys ei lääkäriä väsytä. Päivystävä lääkäri ei tee päivystystä edeltävää päivää töitä(palkan tosin tottakai saa), joten päivystysvuoro alkaa virkeästi noin puoli neljä illalla. Päivystyksen jälkeen lääkäri pääsee aamu kahdeksalta kotiin lepäämään(lepopäivästkin hän saa täyden palkan). Suomen lääkäriliitto, miksi näin ei ole myös meillä?

Anestesian lisäksi ohjelmaan kuuluu vielä tuliaisten metsästystä, huh. Pakkailua, pikkujouluja, viimoinen vaellus, leffoja, illanistujaisia ja muutama suomalaisvieras, joille saan esitellä Tromsoa, tervetuloa Noora ja Olli! Toivottavasti revontulet loistavat siis myös ensi viikolla:)