Norks er ikke Svensk!

Hei på alla! Hvar går det?

Tulin juuri kotiin norjan tunnilta. Yliopisto järjestää meille kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin norjankursseja. Pakko tunnustaa että käyn tunneilla "välillä". Kun saavuin Tromsoon ajattelin, että viimeistään ensi lumen saapuessa puhuisin jonkinlaista norjaa. Ensilumi satoi ja norjankielen opinnot ovat edenneet täydelliseen turhautumisvaiheeseen. Jeg snakker ikke så mye norsk=en puhu oikeastaan lainkaan norjaa. Tai jos puhun se on huonoa ruotsia, jonka sekaan eksyy muutama norjankielinen lause. Kaikki norjalaiset, alkaen bussikuskista, puhuvat hyvää englantia, joten aina se juttu jotenkin vaan kääntyy englanniksi.

 Tässä opiskellaan oikein todella kovin.

 Opettajamme on hassunhauska täti, joka on yhtä pitkä kuin leveä. Hän häslää ja selittää kielioppia norjalaiseksi ihmeen huonolla englannilla turbovauhtia. Tämän jälkeen hän ilmoittaa: ok, I have teach you everything now, you know it now. Good. Me puristelemme päätämme. Opettajamme on tutustuttanut meidät myös norjan kulttuuriin, mm:
"Pulla ja sämpylä ovat norjassa eri asioita. Pulla on hyvää, sämpylä ei. Tai jotkut sämpylät ovat hyviä, mutta emme syö sämpylää koska se on hyvää vaan koska joskus meillä on nälkä"

tai

"Mulla menee hermot näihin printtereihin täällä yliopistolla, pitää ostaa varmaan oma printteri. Katsokaas, täällä Norjassa myydään printtereitä ja niitä saa ostaa tietokonekaupoista kuka tahansa.

 Norjan opiskelu on toki vakavaa, mutta opettajamme tekee siitä, noh kuten me kutsutaan: viikon livekomedia tunti. Erityisesti mieleemme on jäänyt keskustelu y-kirjaimen lausumisesta:
"No, you do not pronounced it in that way in english"(opettaja kertoi Kanadalaiselle tytölle miten y lausutaan englannin kielellä). Keskustelu koski siis sitä, että vain norjankielessä y lausutaan y:nä. Keskustelun vaiheessa kaksi väittelin opettajan kanssa siitä, että myös suomenkielessä y tosiaan lausutaan y:nä..

Luuli aina, että norja on yksi ruotsinkielen murteista. Nyt tiedän, että sitä kutsutaan kieleksi, koska se on oma kielensä. Yhtäläisyyksiä toki löytyy, mutta niin niitä erojakin, mm.
1. Älä käytä ä:tä tai ö:tä vaan ae ja o, jossa on sellainen poikkiviiva(en ole vielä löytänyt suomalaisesta näppäimistöstä, mikä ehkä kuvaa vähän norjankielen taitoani..)
2. Korvaa ruotsin ä --> e (älska=elska, här=her jn.)
3. Inte=ikke, jag=jeg, pratar=snakker ja muutama muu eroavaisuus
4. Substanttiivejä on komea sukua, feminiini, maskuliini ja sukupuoleton: en, et, ei.
5. Rolig=tylsä ja kuiva.Älä siis missään nimessä kuvaile juhlia sanalla "jätte rolig". Jätte on norjaksi venlig.

Jos vielä tahkoo läpi kieliopin ja sanat, niin sekään ei riitä. Norjassa on paljon, siis todella paljon erilaisia murteita. Mulla on onni asua Pohjois-Norjassa. Täällä on kaunista ja paikallinen murre on koko Norjan vaikeinta. Luetusta tekstistä saisin ehkä jotain tolkkua, puhuttu kieli kuulostaa epäselvältä. Olen kerran ymmärtänyt norjaksi käydyn keskustelun täydellisesti. Se tapahtui, kun saksalainen lääkäri puhui norjaa pikkulapselle, joka ei vastannut mitään koska ujosteli lääkäriä..

Norjalaiset yrittävät tukea norjan opiskelujamme erittäin aktiivisesti. Erityisesti illanistujaisten viimeisinä tunteina alkaa norjankielen kova opettaminen. Sisäänsä passeli aika, sillä silloin jonkun tyyppinen norjan puhuminen kyllä luonnistuu! Ymmärtäminen tuottaa tosin ongelmia, vaihtarihymy ja toistuva "hva=mitä" auttaa tällöin. Vastakysymyksenä voi kysellä norjalaisten suomenkielentaidosta. Se on: ei saa peittää, joka väärin lausuttuna yleensä muodostuu lauseeksi ei saa peittää, yksi, kaksi, kolme. Ja tietysti perkele, kiitos tv-sarja Pirkka Perkeleen. Jos et ole vielä nähnyt yhtään jaksoa, niin katso ja ole ylpeästi suomalainen norjassa:
http://www.youtube.com/watch?v=xPeQ3e9knSw&feature=related